Hyväntekeväisyystuote alulle! Kaavoja ja kankaita.

Onnistuneesti suoritetun saumuritestin jälkeen sai alkaa omaa tahtia valmistamaan hyväntekeväisyystuotetta. Aluksi valitsimme kankaat, piirsimme kaavat ja leikkasimme kankaat.

Valitsimme parini kanssa violetin collegekankaan housuihin ja yläosaan joustavan pallokuvioisen kankaan, jossa oli sekä violettia, harmaata että vihreää. Kaavojen piirtäminen sujui melko helposti, sillä collegehousujen kaavat olivat yksinkertaiset. Kaavojen asettelu kankaalle oli hieman unohtunut, mutta pienellä avustuksella sekin sujui hyvin. Kankaiden leikkaamisessa huomioin saumavarat ja leikkaaminen sujui hyvin. :)

Oppilaiden kanssa kannattaa aluksi tutustua materiaaliin: sen käsittelevyyteen, hoitoon ja käyttökohteisiin. Kaavojen piirtämisessä kohdataan helposti haasteita oppilaiden kanssa - varsinkin, jos se on heille ensimmäinen kerta kaavojen kanssa. Kaavapaperi on helposti rypistyvää ja piirtäminen tarkkaa puuhaa: viivojen kanssa menee helposti silmä sekaisin ja kaavoihin kuuluvia merkintöjä voi unohtua laittaa. Myös kaavojen asettelu kankaalle ja kaavojen leikkaaminen vaatii tarkkaavaisuutta ja huomioitavia seikkoja (saumavaran jättämistä, tarkkaa leikkuusuuntaa ja -viivaa), joita pienimmät oppilaat eivät ehkä hoksaa tehdä.

Tämäntasoisen työ tekisin siis todennäköisesti 5-6 -luokkalaisten kanssa, riippuen oppilaiden aiemmista ompelukokemuksista.

Saumuri käsittelyyn! Saumurin langoitus - hikeä ja kyyneliä?!

Ennen varsinaisten töiden aloittamista teimme sen, minkä olen pitkään halunnut oppia: opettelimme langoittamaan saumurin! Aluksi asetuimme pareittain saumureiden ääreen, opettaja veti saumureista langat pois ja sitten aloimme tutkia ohjekirjan kanssa, miten ne laitetaan takaisin. Onneksemme meillä oli ohjekirjat, sillä langat piti vetää niin monen mutkan kautta, että sitä ei kyllä ilman ohjetta olisi osannut!

Parityöskentelyn jälkeen jokainen teki itsekseen saumuritestin - langat piti saada nyt yksin saumuriin ja testitilkkuun mallikelpoista jälkeä. Tässä meni jo enemmän aikaa: sain käännellä saumurin nappuloita jonkin aikaa ennen kuin sain lankojen kireydet ja tikkien pituudet sopiviksi. Lopulta kuitenkin sain saumurista ulos siistiä jälkeä - hyvä fiilis!!! :)

Valitettavasti saumuritilkkuni katosi jäljettömiin, joten en saa tähän kuvaa siitä...

Saumurin langoituksesta opin, että langat täytyy laittaa oikeassa järjestyksessä ja ohjeita tulee seurata tarkasti. Langat langoitetaan koneessa näkyvien värikoodien mukaan. Saumurin käytöstä opin, että lankateline täytyy nostaa ylös ennen kuin alkaa saumuroimaan. Pinsetit olivat äärimmäisen tärkeä apua langoituksessa: ohuita lankoja oli helpompi käsitellä ja laittaa oikeaan paikkaan pinseteiden avulla.

Lisäksi opin, että jokaiselle langalle on oma kireyden säädin ja opin tulkitsemaan ommeljäljestä, milloin mitäkin lankaa täytyy kiristää tai löysätä. Opin, että ylä- ja alasiepparien langankireys tulee olla tasapainossa toisiinsa nähden. Lankojen tulee mennä ristiin kankaan reunassa. Lisäksi neulalankojen kireyden tulee olla sopivalla kireydellä. (Husqvarna & Viking. Käyttöohje Huskylock 901. Luettu 19.3.2015. http://manuals.husqvarnaviking.com/VSM/Husqvarna%20Viking/HVManual.nsf/1fd5659e6f37141041256697003e64c0/9684e43feece6b04c1257707002c516d/$FILE/Huskylock_901_manual_FI.pdf)

Saumurilla on sujuvaa ja nopeaa ommella saumoja yhteen ja sillä saa viimeistellyn jäljen, jonka reunat eivät rispaannu. Saumurilla voi ommella useita kangaslaatuja, kuten villaa, puuvillaa ja neulosta. (Pohjanmaan Ompelukone Oy. Saumuri, oivallinen apu ompelukoneen rinnalle niin harrastajalle kuin ammattilaisellekin. Luettu 19.3. http://www.pohjanmaanompelukone.fi/?catID=3.)

Mallikuva saumurista ja sen osista.

Tavoitteet itselleni tällä kurssilla - nelikenttä työvälineenä

Tiedot ja taidot

Materiaalien osalta tavoitteeni oli, että opin, miten eri kankaat käyttäytyvät leikattaessa, ommeltaessa ja silitettäessä ja millaisia tuotteita mistäkin kankaasta kannattaa valmistaa. 

Tekniikoiden osalta tavoitteeni oli, että syvennän taitojani siitä, miten ommella saumat siististi ja sujuvasti. Lisäksi halusin oppia oikeat tekniikat ottaa mittoja itsestä, piirtää ja leikata kankaat. 

Työvälineiden käytön osalta tavoitteeni tälle kurssille oli, että saan varmuutta ompelukoneen käytön kanssa: että ompelukoneen langoittaminen ja piston pituuden säätely sujuvoituisi. Lisäksi tavoitteenani oli, että opin opin langoittamaan saumurin. Myös kaavojen käyttöön ja kankaiden leikkaamiseen tavoitteenani oli saada harjoitusta ja sujuvuutta.

Suunnittelun taidot

Tavoitteeni suunnittelun osalta oli, että osaan suunnitella työstä hyvännäköisen ja sopusuhtaisen. Collegehousujen osalta tavoitteenani oli vain saada mahdollisimman siistit saumat ja suorat ompeleet, sillä tuotteen tekeminen oli suunniteltu valmiiksi ja ohjeet olivat tarkkaan rajatut. Tuunatun vaatteen osalta tavoitteenani oli saada suunniteltua kaunis ja leikkisä kokonaisuus. 

Teknisen suunnittelun osalta tavoitteenani oli suunnitella työvaiheet niin, että työskentely on sujuvaa ja ripeää. Tuotteiden toimivuuden halusin suunnitella niin, että ne sopivat niille tarkoitettuun käyttöön ja kestävät sitä käyttöä. Tavoitteenani oli suunnitella tuunattu vaate niin, että hyödynnän alkuperäistä vaatetta niin paljon kuin mahdollista.

Työskentelytaidot

Työskentelytaitojen osalta tavoitteenani oli, että pystyisin itse ratkaisemaan työssä vastaantulevia ongelmakohtia ja käyttämään omaa luovuutta. Tavoitteenani oli, että työskentelyni olisi tehokasta ja sujuvaa. Tuunatun vaatteen tekemisessä tavoitteenani oli oppia ompelemaan erilaisia saumoja.

Tavoitteenani oli, että työskentelen koko ajan turvallisesti ja vastuullisesti: käytän koneita ohjeiden mukaan, vien aina kaikki tarvikkeet omille paikoilleen ja siivoan omat jälkeni. 

Tavoitteenani oli kehittyä oman työskentelyn ja työn lopputuloksen arvioimisessa. 

Kasvamisen taidot

Tavoitteenani oli, että innostuisin lisää ompelemisesta ja etenkin vanhojen vaatteiden tuunaamisesta! Tavoitteenani oli saada varmuutta ompeluun ja käsitöiden tekoon ylipäänsä. 

Kestävän kehityksen tavoitteenani oli käyttää materiaaleja säästeliäästi ja tarkasti ja etenkin tuunatussa vaatteessa hyödyntää kaikki mahdollinen. Tavoitteenani oli kasvaa ajattelemaan kriittisesti omaa kulutusta vaatteiden osalta: Voisinko kierrättää enemmän vanhoja vaatteita ja tuunata niistä uusia? Tarvitsenko kovin paljon vaatteita?

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J. (2010). Kirja käsityöstä. Luokkien 3-6 käsityönopetus. Helsinki: WSOYpro. 

Käsityön toinen kurssi alkaa: Kuidusta tuotteeksi.

Tehtävänantoa ja alkufiiliksiä

Käsityön kurssilla "Kuidusta tuotteeksi" valmistettiin parityönä ylä- ja alaosan tuote joustavasta materiaalista lapselle. Tuotteet lähetettiin hyväntekeväisyyskohteeseen. Innostuin kuullessani tämän tehtävänannon: pääsemme tekemään töitä yhdessä ja vieläpä hyvään tarkoitukseen! :) Työskentelymotivaatio oli korkealla koko ajan, sillä olin niin hyvällä mielellä siitä, että voin olla avuksi köyhien maiden lapsille.

Parini kanssa päätimme, että teemme collegeasun tytölle, sillä vaikutti siltä, että suuri osa opiskelijoista aikoi tehdä pojan asun. Kooksi valitsimme 150 cm sen perusteella, että suurin osa aikoi tehdä pieniä vaatteita. Minä valmistin asukokonaisuudesta alaosan eli housut. 

Toinen tehtävä kurssilla oli valmistaa tuunattu vaate. Tehtävänanto herätti aluksi huolta ja epäilyksiä: Mistä löydän tuunattavan vaatteen? Miten kykenen muuttamaan vaatetta muuten kuin lahkeita tai hihoja lyhentämällä? Miten omat ompelijan taitoni riittävät? Päätin kuitenkin heti aluksi, että en käytä tuunattavaan vaatteeseen rahaa, vaan etsin omasta tai äidin vaatekaapista jotain materiaalia enkä osta siihen mitään lisää. Tuunattavan vaatteen idea onkin, että se tehdään kierrätysmateriaalista. 

Epäilyksistä huolimatta pidin tästä tehtävänannosta, sillä siinä pääsi oma luovuus käyttöön! :)

Alkutilanne siis oli, että olen aikaisemmin ommellut melko vähän vaatteita: yhden mekon, hameen ja paidan. Edellisestä ompelukerrasta oli todella kauan aikaa, joten asioita täytyi palautella mieleen ja osittain opetella uudestaan. 

Tällainen maisema inspiroi minua :) Kuva Coloradon kauniista maisemista viime kesän lomareissulta.

Nelikenttä oppilaan näkökulmasta - käsinkirjonta

TAVOITTEET OPPILAAN OPPIMISELLE

Tiedot ja taidot

 Materiaalit: Oppilas oppii tunnistamaan ja käyttämään käsinkirjonnassa tarvittavia erilaisia kankaita. Oppilas oppii arvioimaan millaiseen työhön kukin kangas sopii.

Tekniikat: Oppilas hallitsee käsinkirjonnan perustekniikat: eri pistoista tulee oppia ainakin etupisto ja tikkipisto (1-2 –luokat). Vanhemmat oppilaat (3-6 –luokat) opettelevat lisäksi ristipistoa ja vaikkapa aita- tai laakapistoa. 

Työvälineet: Oppilas oppii valitsemaan neulan, langan ja kankaan toisiinsa sopiviksi: paksulle kankaalle otetaan paksumpi neula ja lanka. Lisäksi tutustutaan merkkauskynien ja –liitujen sekä jäljentämispaperin käyttöön.

Suunnittelun taidot

Esteettinen suunnittelu: Oppilas oppii suunnittelemaan oman työnsä luovuutta käyttäen: kuvioiden sommittelu, värimaailma, kuvioiden ja kankaan koko sopivassa suhteessa, yksityiskohdat ja koko tuote näyttävät hyvältä katsojan silmään.

Tekninen suunnittelu: Oppilas oppii suunnittelemaan työnsä niin, että sen toteuttaminen onnistuu: ei liian vaativia tai pikkutarkkoja kuvioita sekä neulan ja langan valitseminen oikein. Oppilas huomioi suunnittelussa tuotteen toimivuuden ja kestävyyden. Oppilaan ongelmanratkaisutaidot ja luovuus kehittyvät.

Työskentelyn taidot

Työn tekeminen: Työn tekeminen ei tuota ylitsepääsemättömiä ongelmia. Mahdollisten ongelmien sattuessa oppilas pystyy jatkamaan työtänsä vaikeuksien voittamisen jälkeen. Oppilas työskentelee sujuvasti ja ripeästi, kysyy ohjetta tarvittaessa opettajalta tai muilta oppilailta mutta yrittää myös itse ratkaista ongelmia. Oppilas käyttää luovuuttaan työtä tehdessä.

Vastuu: Oppilas valmistaa työn ajoissa aikataulun mukaan valmiiksi saakka. Oppilas auttaa luokkakavereitaan tarvittaessa. Oppilas arvostaa omaa ja muiden tekemiä töitä. Oppilas oppii viemään omat tavaransa (neula, lanka ja kangas) oikeille paikoilleen ja siivoa omat jälkensä. Oppilas noudattaa turvallisuusohjeita ja käyttää terävää neulaa varovasti.

 Arviointi: Oppilas oppii arvioimaan omaa työtään kriittisesti mutta osaa myös arvostaa sitä ja olla itselleen armollinen: Onko langat päätelty? Onko työ valmis? Onko työ suunnitelman mukainen?

Kasvamisen taidot

 Ilo: Oppilas kokee iloa työtä tehdessään ja saa onnistumisen kokemuksia. Oppilas haluaa kokeilla uudestaan käsinkirjontaa ja oppia siitä lisää.

Itsetunto: Oppilas kokee onnistuneensa ja saa positiivista palautetta, jolloin oppilaan itsetunto kasvaa. Oppilas osaa olla tyytyväinen tekemäänsä työhön.

Kulttuuri: Oppilas ymmärtää itsensä osaksi ympäröivää yhteiskuntaa ja sen kulttuuria. Oppilas oppii, mitä kaikkea käsinkirjonnalla voi tehdä ja mihin kaikkeen sitä voi käyttää.

Kestävä kehitys: Oppilas oppii arvostamaan työn ja materiaalin laatua. Oppilas ymmärtää, että materiaaleja tulee käyttää säästeliäästi – kaikki osat hyödynnetään.
 Kriittisyys: Oppilas oppii kriittisesti arvioimaan tekemäänsä työtä.

MITEN ARVIOIN OPPIMISTA

Tiedot ja taidot

Arvioin, kuinka oppilas osaa itse valita sopivan kankaan. Arvioin, mitä käsinkirjonnan pistoja oppilas hallitsee, ja miten hän osaa yhdistellä niitä työhönsä. Lisäksi arvioin, miten oppilas osaa valita neulan ja langan ja kuinka hän osaa käsitellä niitä. Arvioin siis oppilaan oppimis- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Suunnittelun taidot

Arvioin, miten työn suunnittelu sujuu: viekö liikaa aikaa vai pääseekö oppilas ripeästi työhön. Tekeekö oppilas suoraan mallia katsoen opettajalta ja muilta, vai osaako hän käyttää omaa luovuuttaan? 

Työskentelyn taidot

Arvioin, eteneekö oppilaan työ, osaako hän pyytää muilta apua ja valmistuuko työ ajoissa ja valmiiksi saakka. Lisäksi arvioin, osaako oppilas toimia ryhmässä ja saako hän arvioida työtään. Onko työ huoliteltu ja langat päätelty?

Kasvamisen taidot

Arvioin, millaisella mielialalla oppilas tekee työtä, osaako hän käyttää materiaaleja säästeliäästi ja osaako hän olla tyytyväinen tekemäänsä työhön.


Huovila, Hintsa & Säilä, WSOY 2010, Kirja käsityöstä

Huikea oppimisprosessi

Epäonnistumista, uudelleen yrittämistä, alusta aloittamista, 
onnistumista, itsetunnon kohottamista, naurua, iloa, raivoa,
 kipeitä sormia, likaisia vaatteita, hikisiä tunteja sekä kavereiden 
kanssa jaettua tietoa, tunteita ja kokemuksia. Opin todella paljon.
Tekniikoiden perusteet käytiin koulussa nopeasti läpi ja lopusta täytyi itse ottaa selvää. Välillä tuskastutti suuresti, mutta aina kun yhden projektin sain valmiiksi, sain siitä valtavasti lisää intoa seuraavaan. Onnistumisen tunne – tunne siitä, että jälleen 
opin jotain uutta – oli mahtavaa.

Ennen työn aloittamista epäilin suuresti omia kykyjäni, 
visioni ja suunnitelmani olivat hataria ja ajan puutekin pelotti.
Tämän työn kanssa sain todella kokeilla itse ongelmalähtöistä 
oppimista: työ täytyi tehdä alusta saakka itse - suunnittelu ja toteutustapojen valinta kuhunkin tuotteeseen oli omalla vastuulla. 
Ja sain todeta, että laittamalla peliin omat aivot - kaikki elämän varrella kertynyt tieto ja taito - oppii kaikista eniten.

Eläinperhe koolla pesän edustalla

Pesäkorin pohja

Pesäkori ulkoa päin 

Perhe koolla pesän sisällä

Tavoitteista & satuilua

Tavoitteet

Tavoitteena opettaa 1-2 -luokkalaisille (7-8 -vuotiaille) lapsille metsän eläimiä: ulkonäkö, ravinto, (jalanjälki) - opettavaisen sadun ja konkreettisten tuotteiden avulla. Lisäksi satu opettaa, että kaikki tulee hyväksyä ja ottaa porukkaan mukaan eikä ketään jätetä yksin.

Oppituntiin kuuluu keskustelua lasten omista kokemuksista eläimiin liittyen: mitä eläimiä he ovat nähneet ja mitä koskettaneet sekä eläinte kuvailua. Tämän jälkeen luetaan tarina eläimistä. Tarinan kuluessa esitellään lapsille eläintuotteet ja tarinan jälkeen kuunnellaan äänikirjasta eläinten ääniä. Lopuksi tehdään tehtävä, jossa lapset yhdistävät eläimen ja sille kuuluvan oikean ravinnon ja (jalanjäljen).

Satu eläinperheestä:

Surullinen karhunpentu

Olipa kerran suuri metsä, jossa asui paljon erilaisia eläimiä. Aamuisin linnuilla, pupuilla ja muilla eläimillä oli kovasti puuhaa ruuan etsimisessä. Pitkin päivää haettiin marjoja, jyviä, juuria ja muita ruokatarvikkeita omiin pesiin poikasten ravinnoksi ja omaksikin. Myös eläinten poikaset osallistuivat ruuan etsintään, vaikka useimmiten ne vain leikkivät. Jotkut eläimet myös metsästivät toisia eläimiä. Ne olivat petoja ja söivät siis toisia eläimiä, niin kuin pedoilla on tapana.

Eräänä aamuna metsän keskellä olevalle niitylle ilmestyi karhunpentu. Tätä pentua ei kukaan eläimistä ollut ennen nähnyt. Sen pehmoisen turkin värikin poikkesi niistä karhuista, joita metsässä asui. Pentu oli hyvin onnettoman näköinen. Näytti aivan siltä kuin se olisi suorastaan itkenyt.

Metsän hyväsydämiset eläimet kyselivät ihmeissään, kuka ja mistä tämä pentu mahtoi olla, ja mikähän murhe sitä painoi.

"Sillä on varmaan kova nälkä, kun se noin surkealta näyttää.", tuumasi lintu ja lentää pyrähti karhunpennun luo siemeniä terävässä nokassaan kantaen. Mutta ei karhu niitä huolinut. Se katsoi vain surullisena nappisilmillään.

"Jospa se ei halua siemeniä, vaan jotain mehukkaampaa", arveli jänis ja vei karhun eteen suuria vihreitä voikukanlehtiä. Ei tämä niitäkään ottanut. Se näytti aina vaan surullisemmalta ja surullisemmalta.

"Minäpä tiedän!", huudahti orava tuuheaa häntäänsä heilutellen, "Se haluaa taatusti käpyjä!" Orava vei karhunpennulle ison kasan itse keräämiään käpyjä ja näytti vielä malliksi, kuinka niitä nakerretaan. Mutta eivät kävytkään nalleparalle kelvanneet.

Silloin paikalle hyppelehti pikkuinen pupujussi. Se oli sen jäniksen poikanen, joka oli yrittänyt tarjota karhunpennulle voikukan lehtiä. Pupu seisahtui karhun eteen ja katseli sitä pitkään pää kallellaan ja toinen korva hassusti lerpallaan. Yhtäkkiä pupu tajusi, mikä oli syynä pikkukarhun murheeseen. Se meni ihan lähelle karhunpentua, painoin kuononsa sen ruskeaan turkkiin ja kuiskasi: "Tule kanssani leikkimään".

Heti karhu näytti piristyvän. Ensin se katsoi pikkuista pupua hiukan ihmeissään, mutta kohta jo nappisilmiin ilmestyi terävä tuike, ja sitten hypeltiinkin jo iloisesti ympäri niittyä.

Karhunpentu oli ollut surullinen siksi, että sillä ei ollut yhtään ystävää. Se oli vasta muuttanut uuteen metsään, eikä tuntenut siellä ketään. Sen emo oli joutunut metsästäjien ansaan, ja nyt se oli joutunut ihan yksin maailmaan. Pikku karhu oli ollut niin kovin yksin, mutta ei ollut enää!

Siitä kiitos viisaalle pikku pupulle, joka tajusi, että karhu tarvitsee ystävyyttä ja rakkautta, jotta voisi jälleen olla iloinen. 

Sen pituinen se.