Nelikenttä oppilaan näkökulmasta - käsinkirjonta

TAVOITTEET OPPILAAN OPPIMISELLE

Tiedot ja taidot

 Materiaalit: Oppilas oppii tunnistamaan ja käyttämään käsinkirjonnassa tarvittavia erilaisia kankaita. Oppilas oppii arvioimaan millaiseen työhön kukin kangas sopii.

Tekniikat: Oppilas hallitsee käsinkirjonnan perustekniikat: eri pistoista tulee oppia ainakin etupisto ja tikkipisto (1-2 –luokat). Vanhemmat oppilaat (3-6 –luokat) opettelevat lisäksi ristipistoa ja vaikkapa aita- tai laakapistoa. 

Työvälineet: Oppilas oppii valitsemaan neulan, langan ja kankaan toisiinsa sopiviksi: paksulle kankaalle otetaan paksumpi neula ja lanka. Lisäksi tutustutaan merkkauskynien ja –liitujen sekä jäljentämispaperin käyttöön.

Suunnittelun taidot

Esteettinen suunnittelu: Oppilas oppii suunnittelemaan oman työnsä luovuutta käyttäen: kuvioiden sommittelu, värimaailma, kuvioiden ja kankaan koko sopivassa suhteessa, yksityiskohdat ja koko tuote näyttävät hyvältä katsojan silmään.

Tekninen suunnittelu: Oppilas oppii suunnittelemaan työnsä niin, että sen toteuttaminen onnistuu: ei liian vaativia tai pikkutarkkoja kuvioita sekä neulan ja langan valitseminen oikein. Oppilas huomioi suunnittelussa tuotteen toimivuuden ja kestävyyden. Oppilaan ongelmanratkaisutaidot ja luovuus kehittyvät.

Työskentelyn taidot

Työn tekeminen: Työn tekeminen ei tuota ylitsepääsemättömiä ongelmia. Mahdollisten ongelmien sattuessa oppilas pystyy jatkamaan työtänsä vaikeuksien voittamisen jälkeen. Oppilas työskentelee sujuvasti ja ripeästi, kysyy ohjetta tarvittaessa opettajalta tai muilta oppilailta mutta yrittää myös itse ratkaista ongelmia. Oppilas käyttää luovuuttaan työtä tehdessä.

Vastuu: Oppilas valmistaa työn ajoissa aikataulun mukaan valmiiksi saakka. Oppilas auttaa luokkakavereitaan tarvittaessa. Oppilas arvostaa omaa ja muiden tekemiä töitä. Oppilas oppii viemään omat tavaransa (neula, lanka ja kangas) oikeille paikoilleen ja siivoa omat jälkensä. Oppilas noudattaa turvallisuusohjeita ja käyttää terävää neulaa varovasti.

 Arviointi: Oppilas oppii arvioimaan omaa työtään kriittisesti mutta osaa myös arvostaa sitä ja olla itselleen armollinen: Onko langat päätelty? Onko työ valmis? Onko työ suunnitelman mukainen?

Kasvamisen taidot

 Ilo: Oppilas kokee iloa työtä tehdessään ja saa onnistumisen kokemuksia. Oppilas haluaa kokeilla uudestaan käsinkirjontaa ja oppia siitä lisää.

Itsetunto: Oppilas kokee onnistuneensa ja saa positiivista palautetta, jolloin oppilaan itsetunto kasvaa. Oppilas osaa olla tyytyväinen tekemäänsä työhön.

Kulttuuri: Oppilas ymmärtää itsensä osaksi ympäröivää yhteiskuntaa ja sen kulttuuria. Oppilas oppii, mitä kaikkea käsinkirjonnalla voi tehdä ja mihin kaikkeen sitä voi käyttää.

Kestävä kehitys: Oppilas oppii arvostamaan työn ja materiaalin laatua. Oppilas ymmärtää, että materiaaleja tulee käyttää säästeliäästi – kaikki osat hyödynnetään.
 Kriittisyys: Oppilas oppii kriittisesti arvioimaan tekemäänsä työtä.

MITEN ARVIOIN OPPIMISTA

Tiedot ja taidot

Arvioin, kuinka oppilas osaa itse valita sopivan kankaan. Arvioin, mitä käsinkirjonnan pistoja oppilas hallitsee, ja miten hän osaa yhdistellä niitä työhönsä. Lisäksi arvioin, miten oppilas osaa valita neulan ja langan ja kuinka hän osaa käsitellä niitä. Arvioin siis oppilaan oppimis- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Suunnittelun taidot

Arvioin, miten työn suunnittelu sujuu: viekö liikaa aikaa vai pääseekö oppilas ripeästi työhön. Tekeekö oppilas suoraan mallia katsoen opettajalta ja muilta, vai osaako hän käyttää omaa luovuuttaan? 

Työskentelyn taidot

Arvioin, eteneekö oppilaan työ, osaako hän pyytää muilta apua ja valmistuuko työ ajoissa ja valmiiksi saakka. Lisäksi arvioin, osaako oppilas toimia ryhmässä ja saako hän arvioida työtään. Onko työ huoliteltu ja langat päätelty?

Kasvamisen taidot

Arvioin, millaisella mielialalla oppilas tekee työtä, osaako hän käyttää materiaaleja säästeliäästi ja osaako hän olla tyytyväinen tekemäänsä työhön.


Huovila, Hintsa & Säilä, WSOY 2010, Kirja käsityöstä

Huikea oppimisprosessi

Epäonnistumista, uudelleen yrittämistä, alusta aloittamista, 
onnistumista, itsetunnon kohottamista, naurua, iloa, raivoa,
 kipeitä sormia, likaisia vaatteita, hikisiä tunteja sekä kavereiden 
kanssa jaettua tietoa, tunteita ja kokemuksia. Opin todella paljon.
Tekniikoiden perusteet käytiin koulussa nopeasti läpi ja lopusta täytyi itse ottaa selvää. Välillä tuskastutti suuresti, mutta aina kun yhden projektin sain valmiiksi, sain siitä valtavasti lisää intoa seuraavaan. Onnistumisen tunne – tunne siitä, että jälleen 
opin jotain uutta – oli mahtavaa.

Ennen työn aloittamista epäilin suuresti omia kykyjäni, 
visioni ja suunnitelmani olivat hataria ja ajan puutekin pelotti.
Tämän työn kanssa sain todella kokeilla itse ongelmalähtöistä 
oppimista: työ täytyi tehdä alusta saakka itse - suunnittelu ja toteutustapojen valinta kuhunkin tuotteeseen oli omalla vastuulla. 
Ja sain todeta, että laittamalla peliin omat aivot - kaikki elämän varrella kertynyt tieto ja taito - oppii kaikista eniten.

Eläinperhe koolla pesän edustalla

Pesäkorin pohja

Pesäkori ulkoa päin 

Perhe koolla pesän sisällä

Tavoitteista & satuilua

Tavoitteet

Tavoitteena opettaa 1-2 -luokkalaisille (7-8 -vuotiaille) lapsille metsän eläimiä: ulkonäkö, ravinto, (jalanjälki) - opettavaisen sadun ja konkreettisten tuotteiden avulla. Lisäksi satu opettaa, että kaikki tulee hyväksyä ja ottaa porukkaan mukaan eikä ketään jätetä yksin.

Oppituntiin kuuluu keskustelua lasten omista kokemuksista eläimiin liittyen: mitä eläimiä he ovat nähneet ja mitä koskettaneet sekä eläinte kuvailua. Tämän jälkeen luetaan tarina eläimistä. Tarinan kuluessa esitellään lapsille eläintuotteet ja tarinan jälkeen kuunnellaan äänikirjasta eläinten ääniä. Lopuksi tehdään tehtävä, jossa lapset yhdistävät eläimen ja sille kuuluvan oikean ravinnon ja (jalanjäljen).

Satu eläinperheestä:

Surullinen karhunpentu

Olipa kerran suuri metsä, jossa asui paljon erilaisia eläimiä. Aamuisin linnuilla, pupuilla ja muilla eläimillä oli kovasti puuhaa ruuan etsimisessä. Pitkin päivää haettiin marjoja, jyviä, juuria ja muita ruokatarvikkeita omiin pesiin poikasten ravinnoksi ja omaksikin. Myös eläinten poikaset osallistuivat ruuan etsintään, vaikka useimmiten ne vain leikkivät. Jotkut eläimet myös metsästivät toisia eläimiä. Ne olivat petoja ja söivät siis toisia eläimiä, niin kuin pedoilla on tapana.

Eräänä aamuna metsän keskellä olevalle niitylle ilmestyi karhunpentu. Tätä pentua ei kukaan eläimistä ollut ennen nähnyt. Sen pehmoisen turkin värikin poikkesi niistä karhuista, joita metsässä asui. Pentu oli hyvin onnettoman näköinen. Näytti aivan siltä kuin se olisi suorastaan itkenyt.

Metsän hyväsydämiset eläimet kyselivät ihmeissään, kuka ja mistä tämä pentu mahtoi olla, ja mikähän murhe sitä painoi.

"Sillä on varmaan kova nälkä, kun se noin surkealta näyttää.", tuumasi lintu ja lentää pyrähti karhunpennun luo siemeniä terävässä nokassaan kantaen. Mutta ei karhu niitä huolinut. Se katsoi vain surullisena nappisilmillään.

"Jospa se ei halua siemeniä, vaan jotain mehukkaampaa", arveli jänis ja vei karhun eteen suuria vihreitä voikukanlehtiä. Ei tämä niitäkään ottanut. Se näytti aina vaan surullisemmalta ja surullisemmalta.

"Minäpä tiedän!", huudahti orava tuuheaa häntäänsä heilutellen, "Se haluaa taatusti käpyjä!" Orava vei karhunpennulle ison kasan itse keräämiään käpyjä ja näytti vielä malliksi, kuinka niitä nakerretaan. Mutta eivät kävytkään nalleparalle kelvanneet.

Silloin paikalle hyppelehti pikkuinen pupujussi. Se oli sen jäniksen poikanen, joka oli yrittänyt tarjota karhunpennulle voikukan lehtiä. Pupu seisahtui karhun eteen ja katseli sitä pitkään pää kallellaan ja toinen korva hassusti lerpallaan. Yhtäkkiä pupu tajusi, mikä oli syynä pikkukarhun murheeseen. Se meni ihan lähelle karhunpentua, painoin kuononsa sen ruskeaan turkkiin ja kuiskasi: "Tule kanssani leikkimään".

Heti karhu näytti piristyvän. Ensin se katsoi pikkuista pupua hiukan ihmeissään, mutta kohta jo nappisilmiin ilmestyi terävä tuike, ja sitten hypeltiinkin jo iloisesti ympäri niittyä.

Karhunpentu oli ollut surullinen siksi, että sillä ei ollut yhtään ystävää. Se oli vasta muuttanut uuteen metsään, eikä tuntenut siellä ketään. Sen emo oli joutunut metsästäjien ansaan, ja nyt se oli joutunut ihan yksin maailmaan. Pikku karhu oli ollut niin kovin yksin, mutta ei ollut enää!

Siitä kiitos viisaalle pikku pupulle, joka tajusi, että karhu tarvitsee ystävyyttä ja rakkautta, jotta voisi jälleen olla iloinen. 

Sen pituinen se.

Tekniikoiden harjoittelua - kudonta

Kudonta on kankaan tai muun tekstiilituotteen valmistamista loimi- ja kudelankajärjestelmää käyttäen. Kankaan pituussuunnassa kulkevat langat muodostavat loimen ja leveyssuunnassa kulkevat langat kuteen. Kutomalla voi tehdä niin nelikulmion mallisia kuin pyöreitäkin töitä. Pyöreään työhön loimilankoja valitaan pariton määrä, nelikulmion malliseen työhön loimilankoja tulee olla parillinen määrä. 

Kudonta tapahtuu lankaa (kudetta) loimien välissä pujottelemalla: "yksi yli, yksi ali". 

Halusin eläinten pesäkorin pohjalle jotain pehmeää ja metsän tunnelmaa tuovaa, joten päätin kutoa pienen maton. Matossa käytin metsäisiä värejä: vihreää, ruskeaa ja harmaata sekä pajunoksia. 

Oppilaiden kanssa kutominen kannattaa aloittaa hyvin pienestä työstä, sillä se vie paljon aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä ja keskittymistä. Kutominen itsessään ei ole vaikeaa, mutta loimilankojen virittäminen on. Tämän opettaja voisi tehdä etukäteen ennen tunnin alkua. 

fi. wikipedia.org/wiki/Kudonta

Korin pohjalle kudottu metsäinen matto

Tekniikoiden harjoittelua - neulonta

Neulomalla voi tehdä erilaisia muotoja, tasotöitä ja kolmiulotteisia töitä. Neulomalla on kätevä tehdä vaikkapa sukkia, lapasia, kaulaliinoja tai villapaitoja. Neulomalla saa nopeasti suuriakin pintoja tehtyä.

Neulontaa tehdään puikoilla, jotka valitaan langan paksuuden mukaan. Puikkojen paksuudella voi säädellä neulotun pinnan tiheyttä: mitä paksummat puikot, sitä harvempi pinta.

Neulomisessa tulee hallita aloitussilmukka, silmukoiden luominen puikolle, oikeiden ja nurjien silmukoiden neulominen, silmukoiden lisääminen ja vähentäminen sekä työn päätteleminen. 

Neuloin oravan pallonmallisen vartalon, sillä halusin siitä pehmoisen, joustavan ja tasaisen. Tämän tein suoraan ohjeesta neljälle puikolle silmukoita lisäten ja vähentäen. 

Oppilaille sopiva ensimmäinen neuletyö voisi olla pannulappu tai kaulaliina, jossa tasotyönä neulotaan oikeaa. Kaulaliinaan voi liittää erilaisia lankoja, jotta myös langan vaihto opittaisiin.

Neulottu orava, virkatut korvat ja häntä kiinnitetty käsin ompelemalla 

Tekniikoiden harjoittelua - virkkaus

Virkkaamalla voi tehdä erilaisia muotoja - sekä tasotöitä että kolmiulotteisia töitä. Virkata voi useille erilaisilla silmukoilla: esimerkiksi ketjusilmukoilla, kiinteillä silmukoilla, pylväillä, puolipylväillä, kaksoispylväillä, piilosilmukoilla ja nirkoilla. 

Virkkuukoukkuja on sekä metallisia että bambuisia ja puutikkuja. Virkkuukoukkua pidetään kädessä samalla otteella kuin kynää.

Virkkuukoukku kädessä oikealla otteella.

Koukun paksuus valitaan langan paksuuden mukaan - mitä ohuempi lanka, sitä ohuempi koukku. Koukun paksuudella voi säädellä sitä, kuinka kiinteää pintaa tuotteelle haluaa - mitä isompi koukku, sitä harvempi pinta.

Kursilla kokeilin ketjusilmukkaa, kiinteää silmukkaa, pylvästä ja piilosilmukkaa. Ketjusilmukka on kaikista silmukoista yksinkertaisin, mutta sillä voi tehdä pelkkää nauhaa.

Virkkasin linnun vartalon, sillä virkattu pinta sopii hyvin linnun höyhenpeitteeksi. Pallon virkkaaminen tuntui aluksi mahdottomalta, mutta vaikean alun jälkeen työ alkoi muotoutumaan kohtuullisen helposti, vaikka aivan tasaista palloa en ilman ohjetta saanut aikaiseksi. Aloitin pallon aloitussilmukalla ja muutamalla ketjusilmukalla, jotka liitin piilosilmukalla yhteen. Lopun tein välillä silmukoita lisäten ja välillä vähentäen.

Virkattu linnun vartalo

Virkattu linnun nokka

Lisäksi virkkasin karhun ja oravan korvat, oravan hännän ja linnun nokan, sillä koin, että virkkaamalla saan parhaiten haluamani muodon aikaiseksi (silmukoiden lisääminen ja vähentäminen on yksinkertaista).

Virkattu karhun korva

Virkatut oravan korvat (tupsuina huovutusvillaa)

Virkattu oravan häntä

Oppilaiden kanssa on hyvä aloittaa aloitussilmukan ja ketjusilmukoiden opettelusta melko paksua lankaa ja suurta koukkua käyttäen, jotta työskentely olisi mahdollisimman selkeää.

òhttp://www.helsinki.fi/~rkosken/virkkaus.pdf (haettu 15.12.14)

òAho, Hellevuo, Niemi: Tekstiiliopas Lankatyöt

òKarhu, Malmström, Mannila: Hyvä Sauma

Tekniikoiden harjoittelua - kirjonta koneella

Konekirjontaa voi tehdä esimerkiksi vapaalla konekirjonnalla tai applikoimalla. Vapaassa kirjonnassa käytetään parsinpaininjalkaa ja sillä saa aikaan persoonallista jälkeä ja mutkaisia muotoja. Applikointia voi tehdä ommellen kuvioiden reunoja myöten tai kiinnittämällä kuviot suorin ompelein. 

Omaan työhöni halusin konekirjonnalla korostaa painamieni kuvioiden ääriviivoja. Lisäksi kirjoin vapaalla konekirjonnalla linnun ja applikoin käärmeen. Koin konekirjonnan hieman haastavaksi: työskentely vaatii tarkkaa keskittymistä ja vakaita käsiä. En saanut konekirjonnalla niin hyviä ja tarkkoja kuvioita aikaiseksi kuin käsin kirjomalla. 

Konekirjonta ei sovi kaikkein nuorimmille koululaisille sen haastavuuden vuoksi; kirjomisen lisäksi ompelukoneeseen tulee mm. osata laittaa langat, peruuttaa ja vaihtaa paininjalkaa. Kokematon ompelija voi saada vahinkoa aikaan ompelukoneen terävän neulan kanssa.


òhttp://teeitse.punomo.fi/home/riitta.lehtonen/kirjonta/konekirjonta.html (haettu 15.12.14)

Vapaalla konekirjonnalla linnun hahmo, Siksakilla korostettu kuusi

Applikoitu käärme

Korostettu lintu

Kankaan reuna huoliteltu siksakilla.

Tekniikoiden harjoittelua - kirjonta käsin

Käsinkirjontaa voidaan tehdä useilla erilaisilla pistoilla, kuten etupistoilla, jälkipistoilla, tikkipistoilla, pykäpistoilla, ristipistoilla, varsipistoilla, aitapistoilla ja laakapistoilla. Kurssilla kokeilin tikkipistoja, etupistoja, pykäpistoja, ristipistoja, aitapistoja, varsipistoja ja laakapistoja.

Kirjoa voi melkein mille kankaalle tahansa - neulan ja langan paksuus valitaan kankaan mukaan: mitä ohuempi kangas, sitä ohuemmat neula ja lanka. 

Valitsin työhöni juutti- eli säkkikankaan, koska halusin luonnonmukaista ja metsäistä tunnelmaa eläinten pesäkorin päälle. Kirjoin käsin yllä mainittujan pistoja käyttäen metsään liittyviä elementtejä: sieniä, marjoja ja lehtiä. Kirjoin kuviot "vapaalla kädellä" - ilman apupiirroksia, sillä halusin käyttää luovuuttani ja saada kukin kuvio näyttämään omanlaiselta eikä tarkasti muotoillulta, niin kuin luonnossa kuuluu olla. Käsinkirjonnassa pidän sen monista mahdollisuuksista: pelkällä neulalla ja langalla saa upeita kuviota aikaan, kun jaksaa nähdä hieman vaivaa ja aikaa. 

Oppilaiden kanssa on hyvä aluksi käydä tavallisimmat pistot läpi - tikkipistoilla on hyvä aloittaa, sillä niitä on yksinkertaisinta tehdä. Ennen kirjomista kannattaa piirtää merkkauskynällä tai -liidulla kankaalle haluttu kuvio. Pienimpien oppilaiden on hyvä aloittaa tylpällä neulalla, harvalla kankaalla ja paksulla langalla, jotta vahinkoja ei syntyisi ja kirjomisen suunta olisi helpompi hahmottaa. Paksulla langalla kirjominen on myös nopeampaa, mikä tulee koulumaailmassa tarpeeseen tiukkojen aikataulujen puitteissa.

Kirjomalla voidaan koristella tuotteita, toistaa samaa kuviota, hahmotella isoja kokonaisuuksia tai liittää osia yhteen. Esimerkiksi koneella ommellun kankaan laitaan voi kirjoa käsin vaikkapa pykäpistoja koristeeksi.

òhttp://punomo.fi/teeitse/368/tekniikat/kirjonta (haettu 15.12.14)

Pykäpistoilla huoliteltu kankaan reuna

Tikkipistoilla kirjottu puolukan varpu

Tikkipistoilla kirjotut mustikat & lehdet, Ristipistoilla kirjottu varsi

Aitapistoilla kirjottu lehden muoto, Tikkipistoilla kirjottu lehden sisäosa, Laakapistoilla kirjottu lehden varsi

Laakapistoilla kirjottu sienen jalka, Aitapistoilla kirjottu sienen lakki

Tikkipistoilla kirjottu sienen lakki ja pilkut, Ristipistoilla kirjottu sienen jalka

Tikkipistoilla kirjottu lehden varsi ja sisäosa, Ristipistoilla kirjottu lehden muoto

Aitapistoilla kirjottu puolukka

Laakapistoilla kirjottu mustikka

Etupistoilla kirjottu puolukka

Varsipistoilla kirjottu mustikka

Pykäpistoilla kirjottu puolukka

Kirjontatyö kokonaisuudessaan.

Lisäksi linnun silmät käsin kirjomalla